Kulkiessamme digitaalisen maailman poluilla, jätämme jälkeemme vanan varsin helposti seurattavia jälkiä, eikä niiden seuraamiseen tarvita kovinkaan suurta nokkeluutta tai älykkyyttä. Kännyköihin kiinni kasvaneina, valveutuneina digiajan ihmisinä tiedämme tämän varsin hyvin.
Joskus muinoin, eli ehkä kymmenen vuotta sitten, jaksoimme vielä ärsyyntyä, kun huomasimme markkinoijien seuraavan jälkiämme luullen niiden perusteella tietävänsä, mitä ajattelemme, tunnemme ja tarvitsemme. Nykyisin hyväksymme markkinoijien ajattelevan meitä kohdeyleisöinä, joihin kuulumme ainakin ikämme, sukupuolemme, asuinpaikkakuntamme, koulutuksemme ja ammattimme perusteella.
Mutta - kuinka monta kertaa jokin algoritmi on onnistunut digikäyttäytymisesi perusteella tietämään mitä juuri nyt tarvitset? Kuinka usein olet tehnyt ostopäätöksen tukeutuen algoritmien kautta eteesi työnnettyihin mainoksiin? Luultavasti vastaus molempiin on korkeintaan ”harvoin”.
Meistä kerättävän datan määrä on valtava mutta väitän, että yksikään algoritmi ei ole pystynyt vielä tavoittamaan sisintämme ja selvittämään mitä aivan oikeasti yksilöinä olemme ja tarvitsemme.
Mitä jos annettaisiin ihmisen itse päättää?
Jos kerran vuosienkaan yrittämisen jälkeen markkinointikoneisto ei ulotu sisimpämme syvyyksiin niin olisiko sen syytä päästää irti? Mitä jos saisimmekin itse päättää mitä haluamme meille markkinoitavan? Omassa tulevaisuuden visiossani ihminen saisi itse määritellä omat algoritminsa. Voisin halutessani nollata digitaalisen polkuni ja aloittaa alusta – vaikka joka päivä.
Asian ydin on siinä, että saisin itse päättää omasta digi-identiteetistäni. Minulla olisi mahdollisuus määrittää itse mihin yleisöön ja kohderyhmään tänään kuulun vai kuulunko mihinkään. Yksinkertaisimmillaan homma voisi hoitua yhdellä napin painalluksella laitteeni käyttöliittymästä.
Omaehtoinen kohdennus kivijalkakaupassa
Kohdennuksen flippauksen ei tarvitsisi jäädä vain mobiili- ja pöytäkonelaitteiden tasolle. Asiakkaan vapaaseen tahtoon perustuva kohdennus toisi myös kivijalkakaupalle aivan uudenlaisen ulottuvuuden. Mitä tapahtuisi, jos umpimähkäisesti päivän tarjouksille altistumisen sijaan asiakas voisi itse personoida oman asiakaskokemuksensa?
Ajatellaanpa esimerkkinä kolmekymppistä työelämän paineiden ja pikkulapsiarjen puristuksessa elävää äitiä tai isää, joka maanantai iltapäivänä juuri ennen lasten tarhasta hakua astuu markettiin. Hänellä ei ole jaksamista tai aikaa tuhlattavaksi valikoiman ja hintojen vertailuun. Hän ei ole tullut kauppaan viettämään aikaa, vaan ostamaan vaipat, maidot ja jauhelihan nopeasti ja tehokkaasti. Mitä jos kauppa voisi ovelta ovelle neuvoa ja opastaa hänet tehokkaasti tarvitsemiensa tuotteiden ja tarjousten luokse? Kun kiireestä, eksymisestä ja etsimisestä johtuva ärtymys muuttuu sujuvaksi asiakaskokemukseksi, saattaa aikaa vapautua myös jollekin pienelle arjen luksukselle.
Yksi ja sama kauppa voisi toimia täysin erilaisten, henkilökohtaiseen elämään kytkeytyvän asiakaskokemuksen tarjoajana. Tässäkin visiossa kokemus perustuu älykkääseen kohdennukseen, mutta ihminen saisi itse määrittää oman algoritminsa. Kokemus voisi rakentua mobiililaitteiden ja erilaisten näyttöratkaisujen yhdistelmälle, ja hyvä uutinen on se, että kaikki teknologia tämän vision toteuttamiseksi on jo olemassa.
Mitä markkinoija tästä sitten hyötyisi?
On tietysti myönnettävä, että markkinoijalle algoritmien boottaus tarkoittaisi uudenlaista pelikenttää. Kerätyn datan hyödyntäminen vaatisi enemmän älykkyyttä tai ainakin markkinoinnin uudelleen ajattelemista. Tarvittaisiin myös muutosta ihmiskäsitykseen.
Mutta loppujen lopuksi markkinoijan tulisi olla kiinnostunut siitä, että voisiko viivan alle jäädä kuitenkin enemmän, jos ihminen saisi itse päättää mistä on milloinkin kiinnostunut.
Lopulta kysymys on siitä, mitä me ihmiset oikeasti haluamme. Voisiko ihmisen omaan tahtoon perustuva kohdennus olla sellainen tulevaisuuden visio, josta hyötyisivät kaikki?
